Kesäloma (ainakin jossain muodossa) on tavallaan alkanut. Lopputoukokuu meni ihan ilman mitään kokeita tai mitään - outoa! Tarkoitus oli mennä jäljelle, mutta en muistanut ilmoittautua ajoissa. Nomeen oli tarkoitus mennä, mutta kun nomen piti olla samaan aikaan jäljen kanssa, niin ei ilmoittanut, joten sekin jäi. Sama juttu kävi agilityssäkin + lisenssin ostaminen jäi liian viime tinkaan. Näin ollen ei kokeen koetta toukokuun lopussa. Outoa! Toisaalta hyvä näin.

Mun piti kesällä saada opo-opinnot loppuun, mutta sitä varten olisi pitänyt anoa jatkoaikaa opiskelulle. No, anoinkin sitä ja sitten sieltä JAMKista tuli kyselyä jne. opinnoista. Ja kun tuli vinkkiä, että kesäkuun ekan viikon aikana voisin saada todistusanomuksen laitettua, jos teen kaikki siihen mennessä. Saman tien, kun opetus loppui, otin muutaman päivän tehokuurin ja jotenkin ihmeen kautta sain tehtyä ohjaus- ja verkostoharjoitteluraportit, kehittämishankkeen viimeistelyn, portfolion ja päättökeskustelut ja pari muuta juttua. Kun ei ollut töitä (siis illalla), niin ehti vallan mainiosti tehdä noita + päivästä nipistin pari tuntia noihin. Nyt on siis todistushakemus sisällä ja papereiden pitäisi tulla parin viikon kuluessa. Olen tyytyväinen ja yllättynyt, miten vähän mulla oli sitten loppujen lopuksi tekemättä, luulin, että enemmän. Ja jotenkin siinä samassa tuli kaikki tehtyä, kun ei tarvinnut ajatella mitään muita juttuja. JAMKin ohjauspuolelle saa myös laittaa plussapisteitä menemään :) 

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet superhelpot töissä, todistusten syynäilyä, päättiksiä, suunnitelmia jne. Illalla on ollut aikaa puuhastella ja tutkailla treenimielessäkin piskejä. Hellevi on ollut tokottamatta lähes kokonaan. Luulen hieman löytäneeni syytä Hellevin laamailuun tokossa. Mitä enemmän itse teen töitä, houkuttelen tai ohjaan (tai hillun ja kannustan), sitä enemmän Hellevi passivoituu. Tätä mietin, kun meillä oli Esa Viitala pitämässä luentoa ja demoja ehateilla ja muille - hajuerotteluseinällä Hellevi alkoi kuumeta, jaksoi tuuppia nenää seinään ja etsiä oikeaa hajua ihan kuten pitää. Tokossa samaa on näkynyt lähinnä kaukoissa, joissa intoutuu.

Mietin eroja näissä enkä keksi muuta kuin sen, että noissa Hellevi saa tehdä itse, minä en painosta tai yritä saada Helleviä tekemään mitään. Hellevi saa kokeilla. Samaa olen nyt tehnyt tokossa, jossa tuntuu toimivan. Kun en houkuttele, vaan odottelen Hellevin omaa toimintaa, tulos on parempi. Hellevi ilmeisesti on epä-houkuteltava koira / epäohjattava, toimii kun saa ratkaista juttuja itse. Miksi, sitä en tiedä, mutta jos tällainen toimii, niin käytetään sitä. Jätän siis houkuttelut sikseen, sheippausta jne. ja palkkauksissa vielä tehostetaan lelun käyttöä. Siinäkään mä en saa tehdä itse liikaa, muuten ei toimi. Outo piski. Selmahan on sellainen "minä itse" -koira, mutta Selman kohdalla koulutuksessa en ole käyttänyt läheskään yhtä paljon ohjailua / houkuttelua. Selma onkin epätarkka, mutta uskaltaa yrittää enemmän. Onhan luonteissa eroja, mutta myös koulutuksessa.

Olen ehtinyt tekemään jälkiäkin molemmille. Selman yhden ongelman olen saanut esille koulun alueella treenatessa (= sotkettuja alueita) - jos Selma ei löydä jälkeä (esim. tien ylitys), se etsii sitä NENÄ MAASSA. Ei siis selvästi nosta nenää, vaan pitää sen maassa ja yrittää siten etsiä jälkeä. Samaa tekee nurmella(ja janalla). Tavallaan loogista, koska nurmella / kovalla pinnalla ei ole aluskasvillisuutta, joten maasta se hajukin löytyy. Mutta huono, koska Selma ei itse osaa rengastaa "hukkaa", vaan jatkaa omaa suuntaansa liian pitkään suoraan. Siten on helppo mennä ihan hukkaan. Lisäksi kun tiedän, missä jälki kulkee, jään seisomaan (kun S etsii jälkeä nenä maassa väärästä suunnasta) ja kun liina stoppaa Selman matkan, kääntyy S takaisin ja etsii jälkeä muualta (samalla se nenäkin nousee tietty). Tämähän on selvää ohjailua, ei hyvä, Selma ei opi ratkaisemaan jälkeä itse.

Nyt siis jatkan mukana, kun S tekee tuon (etsii nenä maassa) --> mennään sitten hukkaan ja myös toisaalta joka kulmassa tai kesken jäljen pysäytän / estän Selman liikettä --> jos on jäljellä, saa kiskoa mut mukaan ja jos ei, niin sitten tuskin kiskoo mukaan. Kertatestausta metsässä ja tuntui toimivan. Viimeisellä Hansun tekemällä jäljellä (= en tiennyt, missä jälki kulkee) tuo tuntui toimivan ja Selma oli nyt helpompilukuinen, nosti nenän kulmissa ja etsi minne menee, jos oli mennyt yli. Samoin joka kulman jälkeen on palkkakeppi. Katsotaan, miten alkaa sujua. Hyvä motivaatio Selmalla kuitenkin on, siitä ei pitäisi olla kiinni. Hellevi puolestaan jäljestää kuten normaali koira rengastuksineen jne. - helpompaa sen kanssa.

Seuraavaksi vuorossa on Joensuun koulutus+tuomarointi, sitten toppikäynti Onttolassa rajalla ja siitä suoraan flattileirille vähän kouluttamaan ja vähän treenaamaan. Sieltä suoraan jatko Ilmajoelle kouluttamaan+tuomaroimaan. Sieltä pikavisiitti Kannukseen ja Helsinkiin Narinkkatorin tapahtumaan. Saa nähdä, mitä siitä tulee...Siinä hetkellisesti ohjelmaa. Pitäisi ilmoitella piskejä nomettamaan, mutta aika täyttä tuntuu olevan. Jos jonnekin ja jos Hellevi haluaisi mennä jäljestämään (pitää kysyä siltä).

Tyhmät päivät takana koirien kanssa. Tokoilut Vimpelissä sunnuntaina. Epätoivoisena odottelin juoksua Helleville, vaan ei alkanut. Olisi alkanut, niin olisin voinut perua hyvillä mielin kokeen. Mieli teki perua, koska treeneissä Hellevi ei osannut ruutua (meni hi-taas-ti sinne, kun siellä ei ollut mitään). Samoin kaukot ovat vaiheessa - matkan pidentäminen kesken. Eikä muutenkaan ollut mikään innokas koko tokoshittiin. No, lähdettiin kuitenkin ison karavaanin kanssa eli Hansu, lapset ja koirat koko konkkaronkka samalla kyydillä (oli koirakärry mukana).

Kuuma oli, ihanaa (siis kesä), mutta koirien kannalta ei kiva. Jotain 30 astetta kentällä. Viksu oli ekana vuorossa Hansun kanssa ja yhden nollan kera hyvä ykkönen ;-) Siitä olisi pitänyt ottaa oppia, vaan ei - ainakaan Hellevi. Hellevin viretila näytti heti alussa huonolta, ei kiva. Paikallaoloa(kaan) ei oltu otettu porukassa hetkeen, mutta se meni ok. Seuraaminen suht kivaa, pari kertaa vähän takana ja joku tk väljä. Mutta ok. Istuminen (sekin kesken...) - ei istunut, ei yrittänytkään. Luoksetulo: ei seisahtunut! Siihen jos mihinkään kyllä luotin. Juoksi vain luokse, meni sentään maahan. Ruutu: meni purkin nuuhkaisun kautta sisälle, ehkä siinä oli jotain, en muista. Tuli väärälle puolelle sivulle kuitenkin (ei treenattu). Hyppynouto vino pa. Metalli sama juttu. Tunnari: nuuski 2 ja otti toisen, mutta se oli väärä :-( ihme juttu, koska sitä olin kokeillut ja tuo omaa. Ei voi tietää. Kaukoissa ei yrittänyt nousta istumaan tokallakaan käskyllä, joten kipitin sen luokse ja siitä nolla.

Huono kokonaisuus. Ongelmia noiden lisäksi oli luona pitämisessä, yritti ja menikin pari kertaa tuomarin / liikkurin luokse. Samoin yritti koirien luokse. Ei voi kieltää, koska tuollaisissakin pelkkä ei saa lamaantumaan. Samoin yleisesti auto edelleen lamaannuttaa.

Selma oli parempi, treeniä ei juurikaan alla, mutta osaahan se nuo liikkeet. Paikallaolot molemmat hyvät (niitä on treenannutkin). Seuraamisessa vähän löysä ja epäselmaa, vähän väljyyttä. Idiootti oli nyt hyvä vrt. aiemmmat kokeet. Luoksetulossa ongelmia maahamenossa alussa ja sitten maahanmenoon vielä lisäkäsky. Huono siis. Ruutu taisi olla muuten ok, mutta sivulletulo huono (sitä ei oo treenattu ku...joskus...). Ohjatussa katseli taivaita kapuloiden viennissä, meni pitkälle merkin taakse ja lähti kaartamaan keskelle. Sieltä ohjaus ja toi oikean. Sitten...metallinouto: KAIVOI kapulalla (tuo ikivanha juttu...). Sitten toi. Tunnarissa sama, meni kapuloille ja kaivoi pienen kuopan. Grr...oli joskus pari vuotta sitten noita enemmän, sijaistoiminta, mutta miksi? Tapa? Vaikea sanoa, koska tunnari on sille ihan helppo. Metallista ei pidä. Kaukoissa ennakoi ekaa istumista ja vinotusta, ok. Ykkönen kuitenkin tuli, oli ihan ok, vaikka laiska. Keli vaikutti, kuumuus hyydyttää Selmaa. Kirasta tuli ko. kokeessa valio, hienoa!

Sitten Selman uusi koitos eli jälkikoe. Joo-o. Ei sujunut, ei. Jana oli hyvä, siitä 40. On alkanut tehdä sitä koko ajan paremmin, kun en ole enää tehnyt ns. lähetyksiä. Aloitti jäljen hyvin, kulma ok. Sitten turveaukealle ja siellä ensin teki reunassa kulman vasemmalle. Sitten epävarmuus iski, paluu kulmaan, tsekkailuja, tutkimista ym. ja lähti eteenpäin. Mentiin turvekentällä jne. ja sitten ei, ei tämä ole oikea jälki. Yritin "nostaa" uusiksi ja tsekkailla, mistä se olisi voinut mennä. Loppujen lopuksi tuo turveaukealle tulopaikka meni ihan sotketuksi eikä saatu mitään aikaan. P juttu. Tyypillistä Selmaa: kulmassa epävarma tms., vähän hukkuu, sekaantuu, ei pysty ratkaisemaan tilannetta ja sitten se on siinä - ei osaa enää tehdä muuta. Yrittää jäljestää, ehkä jotain ihan muuta jälkeä, mutta ei, ei hyvä. Positiivista se, että tiedän ja huomasin, missä tuli ongelmia, mutta negatiivista se, että Selma ei osannut ratkaista tilannetta, vaikka yritin antaa sille tilaa. Tyhmä koira. Miten ihmeessä mä olen osannut erittäin heikoilla taidoilla opettaa Elvin ja Masun aikanaan hyviksi jälkikoiriksi, kun Selman kanssa ei onnistu?!?

No, toimenpiteitä sitten asioiden suhteen...Hellevi ei tokoile, vaan tekee pentutreenejä ja kehittelee lempilelua palkkaukseen. Otetaan agia, se on Hellevistä pop. Jälki menee (tai on mennyt). Nomesta en tiedä, se on siinäkin outo. Autotreenejä pitää aloittaa. Kieltämistä ei voi tehdä ollenkaan, Hellevi vetäytyy heti niitä kuoreensa eikä tee mitään. Samoin, jos käskee esim. odottamaan ja Selma saa tehdä jotain (ja Hellevi tietää tämän) - hyytyy ja laamailee. Sen tapa toimia, jos jotain ikävää tulee eteen - maailmaa kaatuu ja "pihlakävely" alkaa (= kävellään hartiat niin alhaalla kuin mahdollista alahuuli pitkänä). Ei kestä yhtään mitään negatiivista. Tai kestää, mutta ei sen jälkeen enää tee mitään. Vaikea motivoida, jos yhdistää mitään kielteistä asioihin (esim. kiellän menemästä koirien luokse).

Selma saa tokoilla, vähän. Jälkitreenejä ensinnäkin pitää tehdä ja toiseksi vaikeutta lisää, kunnon palkka ja kaikki avut pois. Jos se siitä lähtisi. Hankala se on, koska ikään kuin on motivaatiota paljon, mutta sitten pakka hajoaa. Pitää yrittää muutenkin vielä saada rauhallisemmaksi koko koiraa, yleistila liian stressaantunut. Ja Hellevin kiusaamisen pitää loppua, ei ollenkaan kiva kenestäkään (paitsi Selmasta). Ja minä lopetan ylimääräisten juttujen tekemisen / niiden tekemistä aikarajoilla ja jos vaikka a) harrastaisi jotain ja b) treenaisi koiria joskus.

Moskovan reissu tuli ja meni, käymättä siellä. Passin ja viisumin piti tulla perjantaina aamulla pikakirjeenä, samana päivänä, kun kennelit valmistuivat. Säätämistä koko aamun sen kirjeen takia, tavaroiden pakkaamista jne. No, eihän sitä kuulunut, soittelin sinne sun tänne, vaan ei mitään. Lähdin toiveikkaana kuitenkin Helsinkiin ja siellä sama rumba jatkui. Kirjettä ei löytynyt mistään, ei seurantatiedoista, ei mistään. Odottelin ja suunnittelin myöhempiä lentoja tai lentoa Pietarin kautta jne. Mutta ei, ei kuulunut mitään passista ja olisin päässyt Moskovaan vasta la iltapäivällä eli pieleen meni. Lähdin sitten junalla takaisin.

Junamatkalla klo 22 aikaan tuli soitto postista: kirje oli löytynyt täysin väärästä paikasta, tavallisten kirjeiden joukosta (olisi pitänyt olla klo 16 mennessä Kannuksessa perjantaina). Joku oli laittanut sen väärään paikkaan tms. Eipä tuo auttanut siinä vaiheessa enää. Kirjeen varsinainen löytöaika oli joskus 21 aikaan, mutta postilla oli väärä puhelinnumero mulle aluksi, joten metsästivät sen ensin ja sitten vasta saivat soitettua. Ja olivat jo laittaneet sitten kirjeen tulemaan Kannukseen. En sitten mennyt Moskovaan, vaan kävin hakemassa Päivin humppaamasta kolmosten kanssa Kokkolasta (jotain vappujuttuja jne.) ja haettiin mun auto lentokentältä. Seuraavana päivänä meni koko päivä autojen laitossa Laitala-Pulliainen seurakunnan kanssa. Ne lisävalot...illalla samaiseen paikkaan ja kylän kautta kotiin...hmm...valoprojekti vielä hieman kesken.

Seuraavalla viikolla reissuviikko Niinisalo, poliisi, tulli, opas ja raja/Onttola -versiona. Vaikka piti taas ajaa paljon, ei tuntunut yhtä pitkältä kuin viimeksi. Paremmat palkkiot, ehkä. Mukavaa, jälleen ja taas. Käytiin Outokummussakin mutka Partalanmäellä ja sitten keskustassa apteekilla :) Ei kuitenkaan sentään Isojoen kautta ajettu.

Samaisen viikon loppuna menin molempien piskien kanssa ex tempore flattien nomekoulutukseen Muhokselle, Veijo Sarinkin piti sitä. Edellisenä päivänä koirille mielenvirkistystä Tiinan & JP kanssa. Ei mennyt hyvin, ei...pilli hukassa ja kaikki. Veijon treenit olivat hyvät, tykkäsin. Lyhennelmä: 

1. koirat ringissä, heitto keskelle, ohjaaja haki

2. koira ringissä, heitto keskelle, seuraava haki ja vaihdettiin ringissä paikkaa myötäpäivään kulkien

3. vaihtamattomuus ja nopea ottaminen: 2 damia vastakkaisissa päissä, meno kohti ja eteen -käsky, palautus, irti ja dami takaisin, kohti toisia dameja toisto jne.

4. BBB (bird boy blind :) lyhyt linja, dami koiran nähden, laittaja (BB) siirtyi, lähetys ja sen aikana BB laittoi uuden damin + siirtyi - lähetys sinne ja toisto (yht. 3 kertaa). Matka lisääntyi ja vinottui koko ajan, BB merkkinä koiralle tavallaan

5. Sama, mutta BB teki heiton ja siirtyi, jonka jälkeen koiran lähetys. Toistoja 3 kpl. Heitot joko pellon reunaan tai metsän sisälle.

6. Lähihakupillitystä puskaan

7. Damit ojassa, kepit tai henkarikaverit merkkeinä. Lähetys ojan yli - seis - lähihakupillitys kohti ohjaajaan ojaan. Seuravalle vino lähetys kauemmalle jne. damille

8. Kello, jossa lähetykset viistoon klo 11 ja 13.

Tuossa vaiheessa jouduin poistumaan. Ja turha sanoakaan, että emme osanneet ko. juttuja kuten piti...pilli hukassa edelleen, kummallakin. Selmalla intoa, malttia hieman myös, mutta ei osaa. Mutta on sillä mahdollisuuksia. Hellevi oli laiskajaakkona :( Pitäisi harjoitella enemmän ja etenkin Hellevi reagoi kaikkeen jotenkin paljon. Hyytymällä.

Muutoin ei olla ehditty (yllätys) treenailla paljoakaan. Muutama jälki, mutta liian vähän. Molemmilla on mennyt ihan hyvin, mutta jäljet ovat olleet niin helppoja, ettei ihme, että ovat sujuneet. Toko/tottis-sekoitusta Selman kanssa, hyvin selmamaisesti on mennyt...esteitä en ole ottanut, pitänee kokeilla, meneekö niitä. Jos ei, niin sitten tulee hankalaa. En kyllä aio pakottaa menemään, itse saa mennä jos menee. Hellevi ei osaa vielä voittajan liikkeitä, a) treenin puutetta b) motivaation puutetta ja c) ei kiinnosta. Jotain tekee hyvin, mutta ei läheskään kaikkea. Tavallinen meno päällä siis.

Olen tosi laiska päivittäjä, mutta ei voi mitään. Enkä osaa edelleenkään muokata tätä paremmaksi, on sitten sellainen sivu mitä täältä valmiina saa. Yritetään ainakin vähän pienempää fonttia.

Huhtikuussa näyttää jopa vähän keväältä, minkä ansiosta koirat pääsevät viettämään päiviä ulkohäkissä. Hellevillä on paksu turkki, pitäisi käydä jossain näytelmissä sen kanssa. Selman tukka on jo kääntynyt nurinpäin. Käytiin tutustumisreissulla koirakylpylässä, yessillä ja aistissa. Kylpylässä Hellevi yllätti olemalla reippain veteen menijä! Ui innokkaasti, joten ehkä tänä vuonna ei uiminen tökkää nomessa. Selmaa vähän jännitti, outo juttu, mutta sitten alkoi sujua. Uimakamuina Viksu ja Roni. Purri joutui juoksentelemaan altaan reunoilla, ei ole vielä uimamaisterin ainesta.

Ulkotreeneihinkin on vähitellen pitänyt alkaa...halli on niin kiva, mutta pakko siirtyä pihalle. Pari jälkeä, ihan kai ok, koska ovat olleet niin helppoja. Molemmat ovat päässet koulussakin muiden ohjaukseen ja kai ihan ok ovat menneet. Nometusinto oli hyvä pari viikkoa sitten, mutta nyt sitten vähän laantui. Aikaa ei tunnu olevan monen lajin treenaamiseen : (  Tuomarointeja oli aika monta peräkkäin, nyt onkin sitten taukoa niissä. Onneksi tänne pohjoiseen tuli lisää tuomareita eli Päivi, Tiina ja Heli! Vappuna pitäisi lähteä Venäjälle jotain tokoja tuomaroimaan, saa nähdä, pääseekö. Tuleeko viisumi ajoissa ja lähteekö lento. Ja mitähän siellä sitten tuomaroi - en tiedä. Ainakin joku perus-KV-toko, mutta sitten voi olla jotain ylläriluokkia taas. Jos ehtii, niin ajattelin haastatella siellä tyyppejä ja kirjoittaa jonkun jutun reissusta ja venäläisestä tokoharrastuksesta.

Tokoiluja olen tehnyt melko vähän molempien kanssa. Selmalla sitä sun tätä ja Hellevillä voi-luokkaa kasaan. Kaukoissa alkaa olla idea jotenkin selvillä, samoin ruutu pikkuhiljaa alkaa hahmottua. Luoksetulossa napakkuus alkaa olla takaisin. Noudoissa ei pitäisi olla mitään isompaa, tosin tunnaria olen ottanut tosi harvoin, mutta kun se on sen osannut...jossain vaiheessa toukokuuta kai startataan. Ei isoja odotuksia, koska on vähän tuollainen ailahtelevainen. Jos ja kun esteet saadaan pihalle, pitää alkaa niitäkin rampata ja laittaa kontaktit kisakuntoon. Pääsisi agittamaankin. Selma saa tokoilla, jäljestää ja nomettaa. Kunhan joku vaan veisi sitä niihin.

Nyt alan kirjoittaa juttua. Jos olisi enemmän aikaa (ja vähän lisää intoa), niin kirjoittaisin vaikka mitä. Ideoita on, ehkä hyviä - en tiedä, toivottavasti. Kamalasti on kaikkia artikkeleitakin lukematta, edelleen. Menee varmaan kesään niiden purkaminen. Ja Hansun kanssa ollaan otettu hienoja (?) videointeja, niitä olisi kiva tehdä enemmän. Varmaan kesän aikana ehtii niitäkin suunnitella enemmän. Tulisi pian lämpimät säät!

Mitähän tässä välissä on ollut...ei voi muistaa kaikkea. Ainakin joku kiireinen viikko ja sitten vähemmän kiireinen. Mutta koska en muista, niin kommentit vain viime ajalta. Pääsiäinen alkoi Kannuksen tokoagi"leirillä", jossa mukana Hansu, Sari & Sinikka koirineen. Otettiin agia ja tokoa. Agissa Hellevi oppi pujottelemaan väärältä puolelta noin vain (ainakin silloin), muuten pompittiin vähän sitä sun tätä. Nyt pitää ryhdistäytyä ja ottaa agia edes silloin tällöin ja mennä kisoihin. Tokossa Hellevi on sekunnin kiva, mutta hyydähtää nopeasti. Joten Hansu joutui tokoilemaan Hellevin kanssa. Niillä meni paaaaljon paremmin kuin meillä. Pitää yrittää vielä (ehkä) jaksaa sitä(kin) vääntää. Eikä, ei vääntää, vaan humputella.

Selma sai vain vähän tokotella, ei mitenkään vakavasti. Tai PK:tella. Mennään ehkä kisaamaan nyt keväällä selästä huolimatta, koska selkä ei ole kertaakaan jumppauksessa osoittanut kipeyden merkkejä. Se on vain jäykkä. Keinuheppalaukkaahan tuo menee ym., mutta ei ole esittänyt kivun merkkejä, joten ehkä voisi kuvitella kokeilevansa kisata. Ehkä. Tehtiin sitten parempia maahanmenoja ja seisomisia juoksusta sekä luoksetulossa eteentuloa k-alustan kanssa...sitä pitää vielä vähän fiksata...

Mitäs muuta...samaa kuin ennenkin. Kevättä (ja kesää) odotellessa :) 

Purri-hurjimuksesta löytyi yllättäen muutama mukava yllätys eli täi! Hansu kiittää hoidosta...Ja samoja oli tietty Hellevissä (ja ehkä myös Selmassa, en jaksanut etsiä). Mistä päätyneet näihin - luulen, että S&H ovat syyllisiä ja ovat saaneet pikkuystävät jostain paikasta x; flattiviikonloppu, tokokokeet...? En tiedä. Armoton siivous alkoi tuon loishäätöjen jälkeen. Nyt kaikki vaatteet jne. ovat pihalla ja saavat olla, vaikka taitaa olla liioittelua. Mutta eivätpähän ainakaan täällä majaile enää.

Näitä kavereita ei ole aiemmin meillä ollutkaan, Minkillä oli joskus väiveitä iso liuta korvissaan, mutta muuten ollaan säästytty. Ehkä apuna on ollut suht säännöllisesti annetut ulkoloishäädöt, ehkä vähän turhaankin tai sitten ei. No, nyt niistä (toivottavasti) on päästy eroon eikä uusiakaan saada.

Mitään treenailuja en ole tehnyt, kunhan olen yrittänyt ehtiä edes lenkittämään koirat. Viime viikonloppu meni reissussa Helsingissä eläintenkouluttaja-asioissa. Ja OPOilut pitäisi saada tehtyä, kehittämishanke vielä kesken ja muutama kurssi. Ei vaan oikein jaksa kiinnostaa...tai periaatteessa kyllä, mutta käytännössä ei kuitenkaan. Keha olisi kyllä aika valmis, mutta pitäisi vielä ehtiä lähettää se. Muut pitää tsekata, että mitä voin tehdä / hyväksilukea. Muu aika sitten on mennyt järjettömässä urakassa eli artikkeleiden lukemisessa. Olen kasannut kuukausien aikana kamalan pinon erilaisia artikkeleita, jotka pitäisi yrittää kahlata läpi. Applied Animal Behavior Science etunenässä, mutta sitten vahingossa löysin kolme muutakin uutta suosikkilehteä, mikä on pahentanut urakkaa. Osa on mielenkiintoisia ja osa järjettömiä "tutkimuksia". Osa sellaisia, että tehdään meillä täällä (tai ollaan jo tehty), ihan kiva testailla niitä. Ja kehitellä omia juttuja, joita voi sitten täällä testata.

Huomenna lähtö Joensuuhun, tuomarointi ja koulutus. Piskit jäävät kenneliin, alkaa olla niille liiankin tuttu paikka...jos ensi viikolla ehtisi tehdä jotain niidenkin kanssa. Jaa, mutta pääsivät ne tänään vesijuoksumatolle. Selmalla vaikeaa käveleminen, peitsaa KOKO ajan. Kikkailujen avulla takajalat saatiin kävelemään, mutta peitsi on tiukassa. Pitää jumppailla etuosaa ja hieroa takaosaa + mattoilla. Hellevi sai muuten vain juosta matolla - menee hyvin. Ravasi nyt pitemmän pätkän ja ihan kauniisti. Sillä ei ilmeisesti ole mitään jumituksia, koska kävely ja ravi ovat rentoja. Kun ehtisi vain treenata jossain välissä (tätä kirjoitellessa...tein juuri elämäni ensimmäisen oikean kirjanpidon OAJ:lle, oli vaikeaa!) tai saisi aikaiseksi, ehtiihän sitä jos jättää jotain muuta pois. Nomettamistakin pitäisi alkaa vähitellen herätellä talviunilta.

Loma alkaa olla lopuillaan :( huomenna vielä ehdin vähän ratsastella - nämä hankikelit ovat olleet aivan unelmakelejä maastoilla. Selmalle ja Hellevillekin vähän rankempaa lenkkeilyä pitkästä aikaa. Sitten pitää ajella Kannukseen. La ja su Helsingissä eläintenkouluttaja-asioita ja maanantaina töihin. Nopeasti tämä(kin) loma on mennyt.

Koirapuolella ei mitään isompia, ei olla edes treenattu tällä viikolla paitsi maanantaina OPKY:n maneesivuorolla käväistiin. Selman kanssa pitäisi tehdä perusharjoituksia paikallapysymisessä, Hellevin kaukoja pitäisi hioa jne. Mutta en ole innostunut edes sisätokoiluista, pitää yrittää (taas) Kannuksessa aktivoitua. Samoin etsintätreenejä(kään) en ole tehnyt, niitä siellä myös.

Purri on saanut vähän "treenata" eli leikkimistä (ei vain Hellevin kanssa), leikkii hyvin, innokkaasti ja kaikkialla. Myös namien antamisen seassa alkaa leikkiä, yli-innokas leikkijä siis? Purri on opetellut kontaktia, istumista, maahanmeno ja kosketusalustaa. Ja vähän seuraamista. Tekee kaiken kuten pikkupennut eli ei ongelmia. Hupaisa, varsinkin k-alustalla sillä on ihan sama ilme ja asento kuin Hellevillä pentuna. Muuten siitä on tullut pikkupiru, tutkii, etsii ruokaa, loikkii ja riehuu huomattavasti enemmän kuin viime viikolla. Tallilla käyntien jälkeen on muutaman tunnin ihan poikki, mutta sitten reipastuu ja riehaantuu. Onneksi Hellevi on jaksanut väsyttää Purria. Kohta Purri pääsee kiusaamaan Viksua ja Ronia, voi raukkoja...

...noita mun sivuja. Joten kokeillaan tätä, jälleen. Vaikka kunnolla en ole testannutkaan, mutta vähän edes.

Pikakuulumisia alkuvuodelta: kamalasti reissaamista takana ympäri Suomea, viikolla ja viikonloppuina. Toko- ja työjuttuja molempia. Koirien kanssa satunnaisesti enemmän tai vähemmän treenaamista silloin kun olen ehtinyt. Tokoa pääasiassa, koska se on yksinkertaisinta (ja on lämmin halli käytössä :) Siinä jotain "uutta" muka mukana: Selmalle keskittymistä ja kontaktia lähinnä ja vanhojen juttujen ylläpitoa tai jopa parantamisyrityksiä.

Helleville kaukoja, joissa on innokas, mutta vähän sählää ja venyy liikaa eteen. Edelleen on satunnaisesti hyvässä vireessä ja satunnaisesti ihan kamalassa. Sen kanssa vääntämistä mm. seuraamisessa, jossa Hansu pakotti "hulluttelemaan". No nyt on seuraaminen parantunut eli tuo auttoi, luulen. Luoksetulossa kahden kupin palkkaus on näyttänyt hyvältä, joten sitä jatketaan. Ruudussa alkaa homma olla selkeähkö, ainakin alustan kanssa. Tunnarissa satunnaisesti liian innokas, mutta muutoin se vaikuttaa helpolta (kop kop). Sekavahkoa treeniä siis Hellevin kanssa + ongelmakohtana treenin lopettaminen siten, ettei se ole Helleville rangaistus.

Agilityä Hellevi on ottanut todella vähän, en jaksa siirrellä esteitä hallilla. AussieShepmates- ja flattiviikonloppuna hieman enemmän, mutta muutoin liian vähän. Yhdet epäviralliset kisat käytiin, joissa ei osannut pussia (hups, jäänyt vähän sikseen) ja toisella taisi yksi rima pudota. Muutoin meni kivasti. Yleensäkin agissa menee mun mielestä mukavasti, mutta sitä pitäisi jaksaa treenata paljon enemmän, saada rutiinia (molemmille).

Molemmat piskit ovat treenanneet lisäksi etsintöjä palikoilla, kai se on tarkoitus opettaa niille jotain etsintää. Selma on etsimisessä häslä, ei malta etsiä tarkasti, vaan juoksentelee ja yrittää siten saada löytöjä. Samaa tekee nomessa, jossa sitten menee helposti pieleen tuon(kin) takia. Hellevi on selkeästi parempi, etsii paljon tarkemmin ja tehokkaammin. Ja yllättävän innokkaasti, vaikka palkkana on ollut palikka itsessään.

Ajankohtaisempia uutisia: Selma tokoili 27.2. OKK:n kokeessa. Paikallaistumisessa meni vain maahan :( seuraaminen ok, käännökset (tk) huonoja. Idiootissa iso ongelma on nyt kääntyminen mukana, kun kierrän. Treenatessa ei auttanut etupalkka eikä este eli palataan perustreeneihin. Luoksetulossa maahanmeno valui. Ruutu ok. Ohjattu kohtalaisen ok. Tunnarissa vähän huono ote. Metalli aika ok. Kaukoissa ennakoi, lisäkäsky ja ennakointi lopussa. 261, ei kovin kummoista siis.