Ja ahkera päivittäminen jatkuu! Hyvä minä!

Laitoin omat kotisivuni kouluttamissivuja lukuunottamatta "telakalle", ei oikein ole aikaa päivittää eikä niiden päivittäminen enää tunnu järkevältä. Nopeammin saa kaiken mitä haluaa esille facessa tai blogissa. Kouluttamissivustoa yritän fiksailla ja laittaa sinne jotain juttuja, jotta se ei jäisi ihan kokonaan pois. Ja tätä yritän päivittää edes jossain määrin.

Mitään käsitystä ei ole jäänyt mitä olisi tähän pitänyt päivittää, joten totean vain, että koulutuksellisesti osa tavoitteista koirien kanssa tuli saavutettua ja osa ei. Hellevi sai fleguilun jälkeen pienen piristysruiskeen syksyllä juoksun jälkeen, jolloin sen kanssa oli helppo treenailla - ei tullut lamaantumisia tms. Saatiin tokon voittaja läpi ja nomessa alokkaassa sujui vallan mainiosti. Jäljestämisessä myös alkoi sujua ja etsintätreenit olivat hyviä. Mutta nyt on taas nähtävissä samaa lamaantumista pienemmässä määrin, vaikka treenaamista ei todellakaan voi kehua ahkeraksi. Hankala koira. Hellevin "arkuus" alkaa tulla enemmän ilmi aikuistumisen myötä. Tai arkuus on turhan voimakas sana, enneminkin "signaaliherkkyys" - ihminen, joka ojentaa käden ja kaatuu päälle, saa Hellevin väistämään. Hirveästi Hellevi menee ihmisten luokse, mutta ns. huonosti käyttäytyvä ihminen saakin sen väistämään. Ei kiva piirre, liian herkkä tuollaisille.

Olen miettinyt Hellevin sterilointia ja ei-sterilointia, mutta nyt alkaa olla selvää, että Hellevi saa ensi vuoden alussa sellaisen lahjaksi. Toki hieman turhaa ja riskejä on jne., mutta luulen, että on kaikin puolin parempi niin. Jos nuo mielen ailahtelutkin siitä tasaantuisivat. Ja koska tuo "arkuus" on sellainen piirre, jota ei flatissa saisi olla, niin jalostuskäyttö saa jäädä senkin puolesta. Plussaa Hellevissä on etsintäkyky, hermot ja terveys, mutta se ei riitä.

Selma ei saavuttanut kauden tavoitteitaan, osin johtuen omasta laiskuudestani. Ja osin siitä, että Selman kanssa on äärimmäisen vaikea saada tasapainoista keskittynyttä suoritusta aikaan. Selma yksinkertaisesti on opetettu hermostuneeksi ja kuumakalleksi, jonka yhteen asiaan keskittyminen on hankalaa. Tämä näkyy kaikessa Selman toiminnassa. Esimerkiksi yksinkertainen lelun etsiminen huoneesta: Hellevi etsii suu kiinni, keskittyneesti ja rauhallisesti kunnes löytää esineen. Hellevi ei juurikaan palaa etsimäänsä paikkaan, vaan etenee johdonmukaisesti. Selma aloittaa kovalla innolla, keskittyneesti - sekunnin ajan. Jos se ei löydä heti, alkaa edestakainen juokseminen ja hyvällä tuurilla tuolla tavalla esine löytyy. Mutta kokonaiskuva on hajanainen ja suuri osa alueesta jää tarkkaan etsimättä. Samaa tapahtuu kaikessa - hyvä aloitus ja sitten napsahtaa taas. Motivaatio on kova, intoa riittää ja tekee vaikka kuinka kauan, mutta kun keskittyminen yhteen asiaan on vaikeaa, niin ei oikein suju. Pitäisi (ainahan sitä pitäisi...) tehdä rauhallisia pitkäkestoisia treenejä, mutta esim. toko ei sellaista ole. Samoin etsinnöissä voisi sitä opettaa, mutta silloin kaikki pitäisi tehdä ohjatusti, jottei kaahailu alkaisi - se on Selman tapa ratkaista asiat; kovalla vauhdilla ja ryntäämällä. Osa tästä on opetettua tokon (pallon heittelyt ja lyhyet suoritukset) ym. kautta, osa on Selmaa itseään. Toisaalta Selman kanssa on mukava tehdä ihan mitä vain, koska Selma on aina 100% mukana, mutta kaikkea toimintaa leimaa häslääminen ja hätiköiminen. Ja pidän Selman asenteesta, sitä riittää.

Kaikenlaista muutakin vuoden loppuun on riittänyt vähäisen treenaamisen ja kokeissa käymisen lisäksi; tuomarointeja ja pari koulutustakin. Samoin kävin muutaman muun suomalaisen tuomarin kanssa Ruotsissa Pohjoismaiden yhteisessä toko-tuomarikokoontumisessa, jossa kävimme läpi uusia sääntöjä (lähinnä se uusi idari) ja teimme yhdessä arviointeja koirien suorituksista. Joitakin eroja maiden välillä oli havaittavissa, esim. seuraamisissa joissakin maissa katsekontakti ei ollut kovinkaan tärkeä, matkalaukkukoira sai liian hyviä pisteitä meidän mielestämme. Kokonaisuudessaan erot tuomareiden mielipiteissä eivät olleet kovinkaan suuret, ehkä me suomalaiset olimme yleisesti hieman tiukempia kuin esim. ruotsalaiset.

Tuomaroinneista parhaiten mieleen jäi (ajankohdankin takia) PM-kilpailut, jossa olin suomalaisten edustajana mukana Tukholmassa. Mitään käsitystä tuomaroinnin onnistumisesta ei itselläni ole, mutta uskoakseni parhaat koirat sinne kärkeen sijoittuivat. Hankalia tuomaroitavia olivat tutusti seuraaminen, luoksetulo ja kaukokäskyt. Tästä kokonaisuudesta kirjoittelen lisää koulutussivuille. Muiden tuomareiden kanssa keskustelimme kilpailusta ja sama asia oli jäänyt monen mieleen: hermostuneet koirat. Siellä näkyi yllättävän paljon koiria, jotka reagoivat voimakkaasti koepaikkaan ja meluun, olivat kehässä hermostuneen näköisiä ja stressaantuneita. Näitä oli kaikkien mielestä enemmän kuin tavallisesti, vaikka koepaikka itsessään oli suhteellisen rauhallinen. Keskittyneet ja energiset koirat erottuivat näistä ja olivat myös siellä listan kärkipäässä. Itselleni jäi myös hieman huono kuva joidenkin koirien rakenteista. Kokeessa näkyi useampi "kyttyräselkä", normaaliasennossa selkälinjat olivat todella outoja kiemuroita.

Ensi vuoden tavoitteet...hmm...saada Selmaa selväjärkisemmäksi (tuskin onnistuu) ja keskittyneemmäksi (juu...) - yritetään ja testaillaan, ihan mielenkiinnosta. Tosin ikä voi tulla esteeksi - taustalla on yli 7v. häsläämistä, joten ehkä siitä ei eroon päästä. Katsotaan. Hellevistä tulee neutraali ex-neito, ja katsotaan, onko sillä vaikutuksia. Tokossa EVL:n korkkaus keväällä joskus, nomessa avoin ja PK-jäljellekin pitäisi mennä. Eniten pitäisi kuitenkin saada itsestään irti sitä, että järjestää vapaa-ajan fiksummin ja siten, että sitä myös on. Silloin voi puuhailla jotain omaakin. Hevospuolella Tiinuilu jatkuu koirienkin iloksi - onni on hankilaukata koirien kirmatessa mukana!

Hyvää tätä vuotta vielä hetken ajan!

Kesäloma (ainakin jossain muodossa) on tavallaan alkanut. Lopputoukokuu meni ihan ilman mitään kokeita tai mitään - outoa! Tarkoitus oli mennä jäljelle, mutta en muistanut ilmoittautua ajoissa. Nomeen oli tarkoitus mennä, mutta kun nomen piti olla samaan aikaan jäljen kanssa, niin ei ilmoittanut, joten sekin jäi. Sama juttu kävi agilityssäkin + lisenssin ostaminen jäi liian viime tinkaan. Näin ollen ei kokeen koetta toukokuun lopussa. Outoa! Toisaalta hyvä näin.

Mun piti kesällä saada opo-opinnot loppuun, mutta sitä varten olisi pitänyt anoa jatkoaikaa opiskelulle. No, anoinkin sitä ja sitten sieltä JAMKista tuli kyselyä jne. opinnoista. Ja kun tuli vinkkiä, että kesäkuun ekan viikon aikana voisin saada todistusanomuksen laitettua, jos teen kaikki siihen mennessä. Saman tien, kun opetus loppui, otin muutaman päivän tehokuurin ja jotenkin ihmeen kautta sain tehtyä ohjaus- ja verkostoharjoitteluraportit, kehittämishankkeen viimeistelyn, portfolion ja päättökeskustelut ja pari muuta juttua. Kun ei ollut töitä (siis illalla), niin ehti vallan mainiosti tehdä noita + päivästä nipistin pari tuntia noihin. Nyt on siis todistushakemus sisällä ja papereiden pitäisi tulla parin viikon kuluessa. Olen tyytyväinen ja yllättynyt, miten vähän mulla oli sitten loppujen lopuksi tekemättä, luulin, että enemmän. Ja jotenkin siinä samassa tuli kaikki tehtyä, kun ei tarvinnut ajatella mitään muita juttuja. JAMKin ohjauspuolelle saa myös laittaa plussapisteitä menemään :) 

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet superhelpot töissä, todistusten syynäilyä, päättiksiä, suunnitelmia jne. Illalla on ollut aikaa puuhastella ja tutkailla treenimielessäkin piskejä. Hellevi on ollut tokottamatta lähes kokonaan. Luulen hieman löytäneeni syytä Hellevin laamailuun tokossa. Mitä enemmän itse teen töitä, houkuttelen tai ohjaan (tai hillun ja kannustan), sitä enemmän Hellevi passivoituu. Tätä mietin, kun meillä oli Esa Viitala pitämässä luentoa ja demoja ehateilla ja muille - hajuerotteluseinällä Hellevi alkoi kuumeta, jaksoi tuuppia nenää seinään ja etsiä oikeaa hajua ihan kuten pitää. Tokossa samaa on näkynyt lähinnä kaukoissa, joissa intoutuu.

Mietin eroja näissä enkä keksi muuta kuin sen, että noissa Hellevi saa tehdä itse, minä en painosta tai yritä saada Helleviä tekemään mitään. Hellevi saa kokeilla. Samaa olen nyt tehnyt tokossa, jossa tuntuu toimivan. Kun en houkuttele, vaan odottelen Hellevin omaa toimintaa, tulos on parempi. Hellevi ilmeisesti on epä-houkuteltava koira / epäohjattava, toimii kun saa ratkaista juttuja itse. Miksi, sitä en tiedä, mutta jos tällainen toimii, niin käytetään sitä. Jätän siis houkuttelut sikseen, sheippausta jne. ja palkkauksissa vielä tehostetaan lelun käyttöä. Siinäkään mä en saa tehdä itse liikaa, muuten ei toimi. Outo piski. Selmahan on sellainen "minä itse" -koira, mutta Selman kohdalla koulutuksessa en ole käyttänyt läheskään yhtä paljon ohjailua / houkuttelua. Selma onkin epätarkka, mutta uskaltaa yrittää enemmän. Onhan luonteissa eroja, mutta myös koulutuksessa.

Olen ehtinyt tekemään jälkiäkin molemmille. Selman yhden ongelman olen saanut esille koulun alueella treenatessa (= sotkettuja alueita) - jos Selma ei löydä jälkeä (esim. tien ylitys), se etsii sitä NENÄ MAASSA. Ei siis selvästi nosta nenää, vaan pitää sen maassa ja yrittää siten etsiä jälkeä. Samaa tekee nurmella(ja janalla). Tavallaan loogista, koska nurmella / kovalla pinnalla ei ole aluskasvillisuutta, joten maasta se hajukin löytyy. Mutta huono, koska Selma ei itse osaa rengastaa "hukkaa", vaan jatkaa omaa suuntaansa liian pitkään suoraan. Siten on helppo mennä ihan hukkaan. Lisäksi kun tiedän, missä jälki kulkee, jään seisomaan (kun S etsii jälkeä nenä maassa väärästä suunnasta) ja kun liina stoppaa Selman matkan, kääntyy S takaisin ja etsii jälkeä muualta (samalla se nenäkin nousee tietty). Tämähän on selvää ohjailua, ei hyvä, Selma ei opi ratkaisemaan jälkeä itse.

Nyt siis jatkan mukana, kun S tekee tuon (etsii nenä maassa) --> mennään sitten hukkaan ja myös toisaalta joka kulmassa tai kesken jäljen pysäytän / estän Selman liikettä --> jos on jäljellä, saa kiskoa mut mukaan ja jos ei, niin sitten tuskin kiskoo mukaan. Kertatestausta metsässä ja tuntui toimivan. Viimeisellä Hansun tekemällä jäljellä (= en tiennyt, missä jälki kulkee) tuo tuntui toimivan ja Selma oli nyt helpompilukuinen, nosti nenän kulmissa ja etsi minne menee, jos oli mennyt yli. Samoin joka kulman jälkeen on palkkakeppi. Katsotaan, miten alkaa sujua. Hyvä motivaatio Selmalla kuitenkin on, siitä ei pitäisi olla kiinni. Hellevi puolestaan jäljestää kuten normaali koira rengastuksineen jne. - helpompaa sen kanssa.

Seuraavaksi vuorossa on Joensuun koulutus+tuomarointi, sitten toppikäynti Onttolassa rajalla ja siitä suoraan flattileirille vähän kouluttamaan ja vähän treenaamaan. Sieltä suoraan jatko Ilmajoelle kouluttamaan+tuomaroimaan. Sieltä pikavisiitti Kannukseen ja Helsinkiin Narinkkatorin tapahtumaan. Saa nähdä, mitä siitä tulee...Siinä hetkellisesti ohjelmaa. Pitäisi ilmoitella piskejä nomettamaan, mutta aika täyttä tuntuu olevan. Jos jonnekin ja jos Hellevi haluaisi mennä jäljestämään (pitää kysyä siltä).

 

 

Tyhmät päivät takana koirien kanssa. Tokoilut Vimpelissä sunnuntaina. Epätoivoisena odottelin juoksua Helleville, vaan ei alkanut. Olisi alkanut, niin olisin voinut perua hyvillä mielin kokeen. Mieli teki perua, koska treeneissä Hellevi ei osannut ruutua (meni hi-taas-ti sinne, kun siellä ei ollut mitään). Samoin kaukot ovat vaiheessa - matkan pidentäminen kesken. Eikä muutenkaan ollut mikään innokas koko tokoshittiin. No, lähdettiin kuitenkin ison karavaanin kanssa eli Hansu, lapset ja koirat koko konkkaronkka samalla kyydillä (oli koirakärry mukana).

Kuuma oli, ihanaa (siis kesä), mutta koirien kannalta ei kiva. Jotain 30 astetta kentällä. Viksu oli ekana vuorossa Hansun kanssa ja yhden nollan kera hyvä ykkönen ;-) Siitä olisi pitänyt ottaa oppia, vaan ei - ainakaan Hellevi. Hellevin viretila näytti heti alussa huonolta, ei kiva. Paikallaoloa(kaan) ei oltu otettu porukassa hetkeen, mutta se meni ok. Seuraaminen suht kivaa, pari kertaa vähän takana ja joku tk väljä. Mutta ok. Istuminen (sekin kesken...) - ei istunut, ei yrittänytkään. Luoksetulo: ei seisahtunut! Siihen jos mihinkään kyllä luotin. Juoksi vain luokse, meni sentään maahan. Ruutu: meni purkin nuuhkaisun kautta sisälle, ehkä siinä oli jotain, en muista. Tuli väärälle puolelle sivulle kuitenkin (ei treenattu). Hyppynouto vino pa. Metalli sama juttu. Tunnari: nuuski 2 ja otti toisen, mutta se oli väärä :-( ihme juttu, koska sitä olin kokeillut ja tuo omaa. Ei voi tietää. Kaukoissa ei yrittänyt nousta istumaan tokallakaan käskyllä, joten kipitin sen luokse ja siitä nolla.

Huono kokonaisuus. Ongelmia noiden lisäksi oli luona pitämisessä, yritti ja menikin pari kertaa tuomarin / liikkurin luokse. Samoin yritti koirien luokse. Ei voi kieltää, koska tuollaisissakin pelkkä ei saa lamaantumaan. Samoin yleisesti auto edelleen lamaannuttaa.

Selma oli parempi, treeniä ei juurikaan alla, mutta osaahan se nuo liikkeet. Paikallaolot molemmat hyvät (niitä on treenannutkin). Seuraamisessa vähän löysä ja epäselmaa, vähän väljyyttä. Idiootti oli nyt hyvä vrt. aiemmmat kokeet. Luoksetulossa ongelmia maahamenossa alussa ja sitten maahanmenoon vielä lisäkäsky. Huono siis. Ruutu taisi olla muuten ok, mutta sivulletulo huono (sitä ei oo treenattu ku...joskus...). Ohjatussa katseli taivaita kapuloiden viennissä, meni pitkälle merkin taakse ja lähti kaartamaan keskelle. Sieltä ohjaus ja toi oikean. Sitten...metallinouto: KAIVOI kapulalla (tuo ikivanha juttu...). Sitten toi. Tunnarissa sama, meni kapuloille ja kaivoi pienen kuopan. Grr...oli joskus pari vuotta sitten noita enemmän, sijaistoiminta, mutta miksi? Tapa? Vaikea sanoa, koska tunnari on sille ihan helppo. Metallista ei pidä. Kaukoissa ennakoi ekaa istumista ja vinotusta, ok. Ykkönen kuitenkin tuli, oli ihan ok, vaikka laiska. Keli vaikutti, kuumuus hyydyttää Selmaa. Kirasta tuli ko. kokeessa valio, hienoa!

Sitten Selman uusi koitos eli jälkikoe. Joo-o. Ei sujunut, ei. Jana oli hyvä, siitä 40. On alkanut tehdä sitä koko ajan paremmin, kun en ole enää tehnyt ns. lähetyksiä. Aloitti jäljen hyvin, kulma ok. Sitten turveaukealle ja siellä ensin teki reunassa kulman vasemmalle. Sitten epävarmuus iski, paluu kulmaan, tsekkailuja, tutkimista ym. ja lähti eteenpäin. Mentiin turvekentällä jne. ja sitten ei, ei tämä ole oikea jälki. Yritin "nostaa" uusiksi ja tsekkailla, mistä se olisi voinut mennä. Loppujen lopuksi tuo turveaukealle tulopaikka meni ihan sotketuksi eikä saatu mitään aikaan. P juttu. Tyypillistä Selmaa: kulmassa epävarma tms., vähän hukkuu, sekaantuu, ei pysty ratkaisemaan tilannetta ja sitten se on siinä - ei osaa enää tehdä muuta. Yrittää jäljestää, ehkä jotain ihan muuta jälkeä, mutta ei, ei hyvä. Positiivista se, että tiedän ja huomasin, missä tuli ongelmia, mutta negatiivista se, että Selma ei osannut ratkaista tilannetta, vaikka yritin antaa sille tilaa. Tyhmä koira. Miten ihmeessä mä olen osannut erittäin heikoilla taidoilla opettaa Elvin ja Masun aikanaan hyviksi jälkikoiriksi, kun Selman kanssa ei onnistu?!?

No, toimenpiteitä sitten asioiden suhteen...Hellevi ei tokoile, vaan tekee pentutreenejä ja kehittelee lempilelua palkkaukseen. Otetaan agia, se on Hellevistä pop. Jälki menee (tai on mennyt). Nomesta en tiedä, se on siinäkin outo. Autotreenejä pitää aloittaa. Kieltämistä ei voi tehdä ollenkaan, Hellevi vetäytyy heti niitä kuoreensa eikä tee mitään. Samoin, jos käskee esim. odottamaan ja Selma saa tehdä jotain (ja Hellevi tietää tämän) - hyytyy ja laamailee. Sen tapa toimia, jos jotain ikävää tulee eteen - maailmaa kaatuu ja "pihlakävely" alkaa (= kävellään hartiat niin alhaalla kuin mahdollista alahuuli pitkänä). Ei kestä yhtään mitään negatiivista. Tai kestää, mutta ei sen jälkeen enää tee mitään. Vaikea motivoida, jos yhdistää mitään kielteistä asioihin (esim. kiellän menemästä koirien luokse).

Selma saa tokoilla, vähän. Jälkitreenejä ensinnäkin pitää tehdä ja toiseksi vaikeutta lisää, kunnon palkka ja kaikki avut pois. Jos se siitä lähtisi. Hankala se on, koska ikään kuin on motivaatiota paljon, mutta sitten pakka hajoaa. Pitää yrittää muutenkin vielä saada rauhallisemmaksi koko koiraa, yleistila liian stressaantunut. Ja Hellevin kiusaamisen pitää loppua, ei ollenkaan kiva kenestäkään (paitsi Selmasta). Ja minä lopetan ylimääräisten juttujen tekemisen / niiden tekemistä aikarajoilla ja jos vaikka a) harrastaisi jotain ja b) treenaisi koiria joskus.

Moskovan reissu tuli ja meni, käymättä siellä. Passin ja viisumin piti tulla perjantaina aamulla pikakirjeenä, samana päivänä, kun kennelit valmistuivat. Säätämistä koko aamun sen kirjeen takia, tavaroiden pakkaamista jne. No, eihän sitä kuulunut, soittelin sinne sun tänne, vaan ei mitään. Lähdin toiveikkaana kuitenkin Helsinkiin ja siellä sama rumba jatkui. Kirjettä ei löytynyt mistään, ei seurantatiedoista, ei mistään. Odottelin ja suunnittelin myöhempiä lentoja tai lentoa Pietarin kautta jne. Mutta ei, ei kuulunut mitään passista ja olisin päässyt Moskovaan vasta la iltapäivällä eli pieleen meni. Lähdin sitten junalla takaisin.

Junamatkalla klo 22 aikaan tuli soitto postista: kirje oli löytynyt täysin väärästä paikasta, tavallisten kirjeiden joukosta (olisi pitänyt olla klo 16 mennessä Kannuksessa perjantaina). Joku oli laittanut sen väärään paikkaan tms. Eipä tuo auttanut siinä vaiheessa enää. Kirjeen varsinainen löytöaika oli joskus 21 aikaan, mutta postilla oli väärä puhelinnumero mulle aluksi, joten metsästivät sen ensin ja sitten vasta saivat soitettua. Ja olivat jo laittaneet sitten kirjeen tulemaan Kannukseen. En sitten mennyt Moskovaan, vaan kävin hakemassa Päivin humppaamasta kolmosten kanssa Kokkolasta (jotain vappujuttuja jne.) ja haettiin mun auto lentokentältä. Seuraavana päivänä meni koko päivä autojen laitossa Laitala-Pulliainen seurakunnan kanssa. Ne lisävalot...illalla samaiseen paikkaan ja kylän kautta kotiin...hmm...valoprojekti vielä hieman kesken.

Seuraavalla viikolla reissuviikko Niinisalo, poliisi, tulli, opas ja raja/Onttola -versiona. Vaikka piti taas ajaa paljon, ei tuntunut yhtä pitkältä kuin viimeksi. Paremmat palkkiot, ehkä. Mukavaa, jälleen ja taas. Käytiin Outokummussakin mutka Partalanmäellä ja sitten keskustassa apteekilla :) Ei kuitenkaan sentään Isojoen kautta ajettu.

Samaisen viikon loppuna menin molempien piskien kanssa ex tempore flattien nomekoulutukseen Muhokselle, Veijo Sarinkin piti sitä. Edellisenä päivänä koirille mielenvirkistystä Tiinan & JP kanssa. Ei mennyt hyvin, ei...pilli hukassa ja kaikki. Veijon treenit olivat hyvät, tykkäsin. Lyhennelmä: 

1. koirat ringissä, heitto keskelle, ohjaaja haki

2. koira ringissä, heitto keskelle, seuraava haki ja vaihdettiin ringissä paikkaa myötäpäivään kulkien

3. vaihtamattomuus ja nopea ottaminen: 2 damia vastakkaisissa päissä, meno kohti ja eteen -käsky, palautus, irti ja dami takaisin, kohti toisia dameja toisto jne.

4. BBB (bird boy blind :) lyhyt linja, dami koiran nähden, laittaja (BB) siirtyi, lähetys ja sen aikana BB laittoi uuden damin + siirtyi - lähetys sinne ja toisto (yht. 3 kertaa). Matka lisääntyi ja vinottui koko ajan, BB merkkinä koiralle tavallaan

5. Sama, mutta BB teki heiton ja siirtyi, jonka jälkeen koiran lähetys. Toistoja 3 kpl. Heitot joko pellon reunaan tai metsän sisälle.

6. Lähihakupillitystä puskaan

7. Damit ojassa, kepit tai henkarikaverit merkkeinä. Lähetys ojan yli - seis - lähihakupillitys kohti ohjaajaan ojaan. Seuravalle vino lähetys kauemmalle jne. damille

8. Kello, jossa lähetykset viistoon klo 11 ja 13.

Tuossa vaiheessa jouduin poistumaan. Ja turha sanoakaan, että emme osanneet ko. juttuja kuten piti...pilli hukassa edelleen, kummallakin. Selmalla intoa, malttia hieman myös, mutta ei osaa. Mutta on sillä mahdollisuuksia. Hellevi oli laiskajaakkona :( Pitäisi harjoitella enemmän ja etenkin Hellevi reagoi kaikkeen jotenkin paljon. Hyytymällä.

Muutoin ei olla ehditty (yllätys) treenailla paljoakaan. Muutama jälki, mutta liian vähän. Molemmilla on mennyt ihan hyvin, mutta jäljet ovat olleet niin helppoja, ettei ihme, että ovat sujuneet. Toko/tottis-sekoitusta Selman kanssa, hyvin selmamaisesti on mennyt...esteitä en ole ottanut, pitänee kokeilla, meneekö niitä. Jos ei, niin sitten tulee hankalaa. En kyllä aio pakottaa menemään, itse saa mennä jos menee. Hellevi ei osaa vielä voittajan liikkeitä, a) treenin puutetta b) motivaation puutetta ja c) ei kiinnosta. Jotain tekee hyvin, mutta ei läheskään kaikkea. Tavallinen meno päällä siis.

Olen tosi laiska päivittäjä, mutta ei voi mitään. Enkä osaa edelleenkään muokata tätä paremmaksi, on sitten sellainen sivu mitä täältä valmiina saa. Yritetään ainakin vähän pienempää fonttia.

Huhtikuussa näyttää jopa vähän keväältä, minkä ansiosta koirat pääsevät viettämään päiviä ulkohäkissä. Hellevillä on paksu turkki, pitäisi käydä jossain näytelmissä sen kanssa. Selman tukka on jo kääntynyt nurinpäin. Käytiin tutustumisreissulla koirakylpylässä, yessillä ja aistissa. Kylpylässä Hellevi yllätti olemalla reippain veteen menijä! Ui innokkaasti, joten ehkä tänä vuonna ei uiminen tökkää nomessa. Selmaa vähän jännitti, outo juttu, mutta sitten alkoi sujua. Uimakamuina Viksu ja Roni. Purri joutui juoksentelemaan altaan reunoilla, ei ole vielä uimamaisterin ainesta.

Ulkotreeneihinkin on vähitellen pitänyt alkaa...halli on niin kiva, mutta pakko siirtyä pihalle. Pari jälkeä, ihan kai ok, koska ovat olleet niin helppoja. Molemmat ovat päässet koulussakin muiden ohjaukseen ja kai ihan ok ovat menneet. Nometusinto oli hyvä pari viikkoa sitten, mutta nyt sitten vähän laantui. Aikaa ei tunnu olevan monen lajin treenaamiseen : (  Tuomarointeja oli aika monta peräkkäin, nyt onkin sitten taukoa niissä. Onneksi tänne pohjoiseen tuli lisää tuomareita eli Päivi, Tiina ja Heli! Vappuna pitäisi lähteä Venäjälle jotain tokoja tuomaroimaan, saa nähdä, pääseekö. Tuleeko viisumi ajoissa ja lähteekö lento. Ja mitähän siellä sitten tuomaroi - en tiedä. Ainakin joku perus-KV-toko, mutta sitten voi olla jotain ylläriluokkia taas. Jos ehtii, niin ajattelin haastatella siellä tyyppejä ja kirjoittaa jonkun jutun reissusta ja venäläisestä tokoharrastuksesta.

Tokoiluja olen tehnyt melko vähän molempien kanssa. Selmalla sitä sun tätä ja Hellevillä voi-luokkaa kasaan. Kaukoissa alkaa olla idea jotenkin selvillä, samoin ruutu pikkuhiljaa alkaa hahmottua. Luoksetulossa napakkuus alkaa olla takaisin. Noudoissa ei pitäisi olla mitään isompaa, tosin tunnaria olen ottanut tosi harvoin, mutta kun se on sen osannut...jossain vaiheessa toukokuuta kai startataan. Ei isoja odotuksia, koska on vähän tuollainen ailahtelevainen. Jos ja kun esteet saadaan pihalle, pitää alkaa niitäkin rampata ja laittaa kontaktit kisakuntoon. Pääsisi agittamaankin. Selma saa tokoilla, jäljestää ja nomettaa. Kunhan joku vaan veisi sitä niihin.

Nyt alan kirjoittaa juttua. Jos olisi enemmän aikaa (ja vähän lisää intoa), niin kirjoittaisin vaikka mitä. Ideoita on, ehkä hyviä - en tiedä, toivottavasti. Kamalasti on kaikkia artikkeleitakin lukematta, edelleen. Menee varmaan kesään niiden purkaminen. Ja Hansun kanssa ollaan otettu hienoja (?) videointeja, niitä olisi kiva tehdä enemmän. Varmaan kesän aikana ehtii niitäkin suunnitella enemmän. Tulisi pian lämpimät säät!