Ja ahkera päivittäminen jatkuu! Hyvä minä!

Laitoin omat kotisivuni kouluttamissivuja lukuunottamatta "telakalle", ei oikein ole aikaa päivittää eikä niiden päivittäminen enää tunnu järkevältä. Nopeammin saa kaiken mitä haluaa esille facessa tai blogissa. Kouluttamissivustoa yritän fiksailla ja laittaa sinne jotain juttuja, jotta se ei jäisi ihan kokonaan pois. Ja tätä yritän päivittää edes jossain määrin.

Mitään käsitystä ei ole jäänyt mitä olisi tähän pitänyt päivittää, joten totean vain, että koulutuksellisesti osa tavoitteista koirien kanssa tuli saavutettua ja osa ei. Hellevi sai fleguilun jälkeen pienen piristysruiskeen syksyllä juoksun jälkeen, jolloin sen kanssa oli helppo treenailla - ei tullut lamaantumisia tms. Saatiin tokon voittaja läpi ja nomessa alokkaassa sujui vallan mainiosti. Jäljestämisessä myös alkoi sujua ja etsintätreenit olivat hyviä. Mutta nyt on taas nähtävissä samaa lamaantumista pienemmässä määrin, vaikka treenaamista ei todellakaan voi kehua ahkeraksi. Hankala koira. Hellevin "arkuus" alkaa tulla enemmän ilmi aikuistumisen myötä. Tai arkuus on turhan voimakas sana, enneminkin "signaaliherkkyys" - ihminen, joka ojentaa käden ja kaatuu päälle, saa Hellevin väistämään. Hirveästi Hellevi menee ihmisten luokse, mutta ns. huonosti käyttäytyvä ihminen saakin sen väistämään. Ei kiva piirre, liian herkkä tuollaisille.

Olen miettinyt Hellevin sterilointia ja ei-sterilointia, mutta nyt alkaa olla selvää, että Hellevi saa ensi vuoden alussa sellaisen lahjaksi. Toki hieman turhaa ja riskejä on jne., mutta luulen, että on kaikin puolin parempi niin. Jos nuo mielen ailahtelutkin siitä tasaantuisivat. Ja koska tuo "arkuus" on sellainen piirre, jota ei flatissa saisi olla, niin jalostuskäyttö saa jäädä senkin puolesta. Plussaa Hellevissä on etsintäkyky, hermot ja terveys, mutta se ei riitä.

Selma ei saavuttanut kauden tavoitteitaan, osin johtuen omasta laiskuudestani. Ja osin siitä, että Selman kanssa on äärimmäisen vaikea saada tasapainoista keskittynyttä suoritusta aikaan. Selma yksinkertaisesti on opetettu hermostuneeksi ja kuumakalleksi, jonka yhteen asiaan keskittyminen on hankalaa. Tämä näkyy kaikessa Selman toiminnassa. Esimerkiksi yksinkertainen lelun etsiminen huoneesta: Hellevi etsii suu kiinni, keskittyneesti ja rauhallisesti kunnes löytää esineen. Hellevi ei juurikaan palaa etsimäänsä paikkaan, vaan etenee johdonmukaisesti. Selma aloittaa kovalla innolla, keskittyneesti - sekunnin ajan. Jos se ei löydä heti, alkaa edestakainen juokseminen ja hyvällä tuurilla tuolla tavalla esine löytyy. Mutta kokonaiskuva on hajanainen ja suuri osa alueesta jää tarkkaan etsimättä. Samaa tapahtuu kaikessa - hyvä aloitus ja sitten napsahtaa taas. Motivaatio on kova, intoa riittää ja tekee vaikka kuinka kauan, mutta kun keskittyminen yhteen asiaan on vaikeaa, niin ei oikein suju. Pitäisi (ainahan sitä pitäisi...) tehdä rauhallisia pitkäkestoisia treenejä, mutta esim. toko ei sellaista ole. Samoin etsinnöissä voisi sitä opettaa, mutta silloin kaikki pitäisi tehdä ohjatusti, jottei kaahailu alkaisi - se on Selman tapa ratkaista asiat; kovalla vauhdilla ja ryntäämällä. Osa tästä on opetettua tokon (pallon heittelyt ja lyhyet suoritukset) ym. kautta, osa on Selmaa itseään. Toisaalta Selman kanssa on mukava tehdä ihan mitä vain, koska Selma on aina 100% mukana, mutta kaikkea toimintaa leimaa häslääminen ja hätiköiminen. Ja pidän Selman asenteesta, sitä riittää.

Kaikenlaista muutakin vuoden loppuun on riittänyt vähäisen treenaamisen ja kokeissa käymisen lisäksi; tuomarointeja ja pari koulutustakin. Samoin kävin muutaman muun suomalaisen tuomarin kanssa Ruotsissa Pohjoismaiden yhteisessä toko-tuomarikokoontumisessa, jossa kävimme läpi uusia sääntöjä (lähinnä se uusi idari) ja teimme yhdessä arviointeja koirien suorituksista. Joitakin eroja maiden välillä oli havaittavissa, esim. seuraamisissa joissakin maissa katsekontakti ei ollut kovinkaan tärkeä, matkalaukkukoira sai liian hyviä pisteitä meidän mielestämme. Kokonaisuudessaan erot tuomareiden mielipiteissä eivät olleet kovinkaan suuret, ehkä me suomalaiset olimme yleisesti hieman tiukempia kuin esim. ruotsalaiset.

Tuomaroinneista parhaiten mieleen jäi (ajankohdankin takia) PM-kilpailut, jossa olin suomalaisten edustajana mukana Tukholmassa. Mitään käsitystä tuomaroinnin onnistumisesta ei itselläni ole, mutta uskoakseni parhaat koirat sinne kärkeen sijoittuivat. Hankalia tuomaroitavia olivat tutusti seuraaminen, luoksetulo ja kaukokäskyt. Tästä kokonaisuudesta kirjoittelen lisää koulutussivuille. Muiden tuomareiden kanssa keskustelimme kilpailusta ja sama asia oli jäänyt monen mieleen: hermostuneet koirat. Siellä näkyi yllättävän paljon koiria, jotka reagoivat voimakkaasti koepaikkaan ja meluun, olivat kehässä hermostuneen näköisiä ja stressaantuneita. Näitä oli kaikkien mielestä enemmän kuin tavallisesti, vaikka koepaikka itsessään oli suhteellisen rauhallinen. Keskittyneet ja energiset koirat erottuivat näistä ja olivat myös siellä listan kärkipäässä. Itselleni jäi myös hieman huono kuva joidenkin koirien rakenteista. Kokeessa näkyi useampi "kyttyräselkä", normaaliasennossa selkälinjat olivat todella outoja kiemuroita.

Ensi vuoden tavoitteet...hmm...saada Selmaa selväjärkisemmäksi (tuskin onnistuu) ja keskittyneemmäksi (juu...) - yritetään ja testaillaan, ihan mielenkiinnosta. Tosin ikä voi tulla esteeksi - taustalla on yli 7v. häsläämistä, joten ehkä siitä ei eroon päästä. Katsotaan. Hellevistä tulee neutraali ex-neito, ja katsotaan, onko sillä vaikutuksia. Tokossa EVL:n korkkaus keväällä joskus, nomessa avoin ja PK-jäljellekin pitäisi mennä. Eniten pitäisi kuitenkin saada itsestään irti sitä, että järjestää vapaa-ajan fiksummin ja siten, että sitä myös on. Silloin voi puuhailla jotain omaakin. Hevospuolella Tiinuilu jatkuu koirienkin iloksi - onni on hankilaukata koirien kirmatessa mukana!

Hyvää tätä vuotta vielä hetken ajan!